Ne on kaikki niin upeita! Valinnan vaikeus on ihan liian suuri. Nämä oli suurin piirtein ne aatteet joiden siivittämänä lähdin etsimään hääpukuani. Hyvät lähtökohdat siis....
Tiesin hyvin mitä en halua. En halua väriläiskiä (punaista, mustaa tms.), en puhvihelmaa, hihoja tai lyhyttä. Näitä ei tosin kyllä kauheasti liikkeissä nyt olekaan, joten tämä ei helpota hommaa yhtään :/
Hääpuku oli kirkon ja juhlapaikan jälkeen seuraavana listallani. Hääpuku tulisi valita n. puolta vuotta ennen juhlaa, sillä ne tilataan ja sitten on korjaukset sun muut. Ajattelin että haluaisin semmoisen vyötäröstä alaspäin hulmuavan puvun. Ihailin muiden blogeissa Ella Rosan pukuja. Tyllihelma kiinnosti ja innosti. En ole koon 34 morsio. Kokoni on 36-38 riipuen vaatteesta. Ajattelin, että merenneitopuvut jäävät pois laskuista. En halua näyttää makkaralta kuoressaan. Kuva täältä
En osannut kuvitella itseäni hääpuvussa. Olen luonteeltani aktiivinen ikiliikkuja, jota ahdistaa, jos vaatteessa ei voi liikkua hyvin. Halusin puvun, jossa minun ei tarvitsisi vain tököttää paikallani.
Pidän puvuissa pitsistä, pienistä ja hillityistä yksityiskohdista sekä napeista. Selän upeat koristelut vetivät puoleensa.
Koin puvun valinnan osalta suurta stressiä. Jännitti ihan hirveästi lähteä varaamaan sovitusaikaa. Pelkäsin myös ihan suotta ettei tämmöistä päälle parikymppistä otettaisi tosissaan. Olen kokenut niin monta kertaa kuinka hieman vanhemmat saavat esimerkiksi ravintoloissa parempaa palvelua kuin nuorelta näyttävät. 
Onneksi kaasoni osasi olla määrätietoinen ja patisti minut sovittamaan pukuja. Jännitti ihan törkeästi! Kädet tärisivät sovitusajan lähetessä. Vaikka yritin muistaa, että kyse on nyt vain yhdestä mekosta! (tosin aika tärkeästä sellaisesta). Sovituksista ja puvun valinnasta kerron tarkemmin omassa postauksessaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti