Sorrun usein miellyttämään ympärilläni olevia läheisiäni itseni kustannuksella. Tämä johtaa monesti jopa siihen pisteeseen, että huomaan asian vasta väsähdettyäni itse.
Kun sitten haluaa miellyttää kaikkia ympärillään olevia häiden suunnittelussa... Noh, saa helposti ajettua itsensä ainakin vähintään epätoivon partaalle :D
Usein sulhanen ja kaasoni muistuttelevatkin, että juhlat ovat sulhasen ja minun, eivätkä kenenkään muun.
Tämä palauttaa taas hetkeksi mukavasti maan pinnalle. Kunnes....
Haluaisin (kaikesta vakuuttelusta huolimatta), että häissämme viihdyttäisi ja että niistä jäisi ns. hyvä maku suuhun jälkeenpäin ajateltuna vieraillekin. Kaikkien kahdeksankymmenen vieraan mielipidettä on kuitenkin vaikea kunnioittaa.
Päänvaivaa meillä aiheuttaa se, että vanhempi väki haluaa mahdollisesti perinteisempää hääseremoniaa ja me rennompaa juhlimista. Esimerkiksi tanssimusiikki... Emme sulhasen kanssa ole enää sitä sukupolvea, joka olisi viettänyt aikaansa tanssilavoilla tai muutenkaan kuunnellut sitä perinteistä iskelmää ja lavatanssimusiikkia. Monet vieraat kuitenkin odottavat tätä. Pohdimmekin, missä määrin otamme tätä mukaan ohjelmaamme. Tästä käydään myös usein kiistoja vanhemman väen kanssa :S
Samoin ruoka nostattaa tunteita meilläpäin. Perinteisen hääruoan puolestapuhujat saavat ihonsa kananlihalle, kun puhumme oman tyylisestämme hääruoasta, joka ei mielestämme ole edes mitenkään kovin ihmeellinen tai poikkeava. Meillä ei ole keittoa tai karjalanpaistia, emmekä voileipäkakkuakaan ajatelleet tarjota. Mielestämme lämpimän ja täyttävän ruoan kaveriksi riittää hääkakku, kahvit ja mahdollisesti keksejä/herkkubuffet tms. Sittemmin olen alkanut kallistua myös siihen ajatukseen, että haluaisin illaksi/yöksi sellaisen rääppiäispöydän, josta tanssimisesta ja juhlinnasta nälkäiset vieraamme saisivat täydennystä vatsaansa.
Ja se ohjelma.... Hääleikit nostattavat tunteita puolesta ja vastaan, Itse emme mitään kamalia heittäytyjiä ole ja tunnemme vieraammekin sen verran hyvin, että tiedämme etteivät nämä halua leikkiä. Jotkut näitä kuitenkin varmasti kaipaavat ja jotakin ohjelmaa täytyisi kehittää. Mistä ohjelmaa, joka ei nolaa/pakota mukaan ketään, joka ei siihen ole valmis?
Pohdin paljon myös sitä, mikä on hyvä suhde ohjelman ja vapaan seurustelun välillä. Liian vähän ohjelmaa on melkein yhtä huono, kuin liian paljon... Paljon muutakin vielä on, mutta rajattakoon tämä pohdinta tähän :) Toivon että nämä asiat selkiytyvät kunhan ensi kesä alkaa lähestyä.
Tuntuu, että häärintamalla eletään nyt jonkinlaista hämmennyksen aikaa. Trendit muuttuvat nopeasti ja radikaalistikin, mikä aiheuttaa närää vanhemman väen ja nuorison välillä. Uudet tuulet ja tiukassa pysyvät hääperinteet luovat aikamoisia ristiriitoja. Tuntuu, että koko konsepti naimisiin menemisessä on muuttumassa. Edelleen se on merkki sitoutumisesta, paikalleen asettumisesta ja oman perheen perustamisesta. Seremonia on kuitenkin muuttunut tasa-arvoisemmaksi, eikä vihkiminen ole enää riitti morsiamen luovuttamisesta sulhasen omistukseen. Monet miettivätkin, osin näistä syistä, mitä ideaa naimisiin menemisessä enää on ja tarvitaanko sitä enää. Onko se vain vanha ja tiukassa pysyvä perinne, jolta on tippunut pohja pois. Tähän on helppo vetää mukaan häiden kustannuksella tapahtuva erinäinen markkinointi ja myynti, joka tuntuu yhä lisääntyvän.
Naimisiin meneminen on omasta mielestäni tapa osoittaa sitoutumista, toisesta välittämistä ja rakkautta toista kohtaan. Se on tietynlainen siirtymäriitti perheen perustamiseen ja lupaus pysyä toisen rinnalla ylä- ja alamäissä. Häät ovat ilon ja rakkauden juhla. Näitä kahta ei voi mielestäni juhlistaa liikaa. On ihanaa kun ensi kesänä saan olla mieheni vaimo ihan virallisesti <3
Näitä ajatuksia ei pidä mielestäni kadottaa kaikessa suunnittelun tuskassaankaan. Aina, kun huomaan alkavani stressata liikaa turhuuksista (kuten kukkien ja pöytäliinojen väreistä), koetan palauttaa mieleeni, miksi olenkaan tähän ryhtynyt. Sen rinnalla ei ole väliä vaikka kaikki ei menisikään kuin strömssössä.
Muita paatuneita miellyttäjä morsioita? :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti