Odotukset ja mielipiteet

Olimme viikonloppuna eräässä illanvietossa. Muutamien juomien jälkeen muut kertoivat kuulleensa meidän menevän naimisiin. Tämä sama tilanne on nyt koettu muutamia kertoja. Joka kerralla on ihanaa ja kamalaa olla huomion keskipisteenä. Samalla aistin, että jokaisella on häistä sanansa sanottavana ja monia erilaisia mielipiteitä. Moni muistelee tilanteessa omia häitään ja usein tämä johtaa siihen, että aletaan ruotimaan sitä, menemmekö naimisiin kirkossa. miksi menemme naimisiin, millaiset juhlat meillä on jne. Tiedän, että tämä on osaltaan myös ihmisten välittämistä ja osanottoa iloiseen asiaan, mutta osa tarttuu naimisiinmenoon erilaiselta näkövinkkeliltä.

Varsinkin kirkossa naimisiin meneminen aiheuttaa joissain merkitseviä katseita. Epäluuloissani uskon, että meidät kategorisoidaan tässä johonkin. Olen kohdannut jo niin sinkkuudestaan ylpeät, kuin kirkosta ylpeästi eronneet, minimalististen häiden kannattajat, naimisiin menoa vastustavat.... lista vain jatkuu. Yhteistä näille ihmisille on usein, että he ovat ylpeitä tehdessään toisin ja ei tavanomaisesti - vai onko nykyään jopa erilaista ja poikkeavaa mennä naimisiin?. On myös niitä, jotka eivät ääneen sano "olette nuoria mennäksenne naimisiin", mutta se kyllä käy kyllä ilmi keskustelun saatossa.

Kritisointi tekee joka kerran hieman kurjan olon, mutta toisaalta on myös kasvattanut pitämään päänsä ja olemaan ylpeä tekemistään valinnoista. Mielestäni minun ei tarvitse perustella valintojani tässä tapauksessa muille kuin itselleni ja sulhaselle :) En tiedä kokevatko muutkin tällaista ja jäävät pohtimaan sitä jälkikäteen. Tuntuu, että kaikesta pitäisi olla jotain mieltä ja jokaisen valinnan kuvastaa suureleisesti omaa arvomaailmaa... eikö vaan voi valita jotain ja ajatella, että se vain on, sitä suuremmin ruotimatta?